Seuraava teksti on lainattu luvalla Meflenin blogista. Se pureutuu erinomaisella tarkkuudella Tenoriuden ytimeen:

Eräs tenorisukuinen ihminen kysyi minulta (mielestäni melko syyllistävään sävyyn), miksi en ole päivittänyt blogiani. Aivan totta, enhän ole päivittänyt melkeinpä pariin päivään. Herran jestas sentään, sietäisin hävetä. Kaikenlaista käytöstä sitä saakin kohdata, vieläpä omassa itsessään. Hirveätä.

Siltä varalta, että joku sattumanvarainen lukija kuvittelee jotain muuta, minun täytyy tähän väliin tähdentää ja korjata mahdolliset väärinkäsitykset kertomalla, että en suinkaan päivitä blogiani oman itseni takia. Sellainen kuvitelma on turha ja sen voi heittää heti pois. Ei toki, minä päivitän blogiani luonnollisesti ja varsin ymmärrettävistä syistä viihdyttääkseni ainakin yhtä kuoromme tenoria. Muut tenorit eivät ole erikseen ilmaisseet erityisiä  tunteita blogiani kohtaan, joten heitä ei siksi tässä tarvitse huomioida, mutta yksikin riittää.

Kaikkihan kuoroharrastuksen parissa puuhailevat tietävät tenorien olevan paitsi kuoromaailman kantava tekijä, tukipylväs ja selkäranka, myös ehdottomasti kaiken olennaisen keskipiste muillakin elämän osa-alueilla. Valitettavan harva kuorolaulua harrastamaton vain tajuaa tenorien ylemmyyttä suhteessa muuhun ihmiskuntaan ja tällainen tietämättömyys tietenkin aiheuttaa tenoreille ylimääräistä ja täysin turhaa kärsimystä arjen vaelluksessa. Olen mm. kuullut huhuja, että jotkut tenorit ovat joutuneet joskus jonottamaan kaupassa, pankissa, jopa baariin päästäkseen, sillä kukaan ympäröivistä ihmisistä ei ole suostunut tunnustamaan tenoreiden etuoikeuksia. Tällainen on todella hämmentävää myös minun näkövinkkelistäni. Mitä voi odottaa maailmalta, joka suhtautuu tenoreihin tällä tavalla? Miten voin itse tuntea olevani turvassa, jos jopa tenorit joutuvat kohtaamaan tällaisia tilanteita?

Olen itse huomannut saavani huonoimpina päivinä hieman lohtua siitä tiedosta, että tuomionpäivänä taivaan porteilla kaikki vääryydet korjataan. Kaikki tenoreita pilkanneet, moittineet, julmasti heitä kohtaan käyttäytyneet ja ennen kaikkea (ja tämä on tosiaan tenorinäkökulmasta jo täysin anteeksiantamatonta) tenorit täysin sivuuttaneet ihmiset käännytetään porteilta ja heitä kohtaa rangaistus, jolle ei löydy vertaa: iäisyys ilman tenorien minkäänlaista läsnäoloa.

Minä sentään ymmärrän paikkani. Minä pidän kiinni velvollisuuksistani, ja vaikka tällä kertaa joudun myöntämään laiminlyöntini, otan kiitollisena vastaan tenorilta - korjaan, Tenorilta - saamani moitteet sekä kehoituksen päivittää blogini kuten minun kuuluu riippumatta siitä, onko minulla itselläni siihen minkäänlaisia haluja. Minulla ei ehkä ole mitään asiaa. Minulla ei ehkä ole mitään blogini löyhään aiheeseen liittyvää näytettävää. Minulla ei ehkä ole kiinnostusta asiaa kohtaan. Mutta minulla on velvollisuus. Minulla on kunnia tuntea Tenori ja suuri ilo saada noudattaa Tenorin neuvoja ja ohjeita. Minulla on armo.

Tenorin minulle esittämä kysymys päivittämisestä oli toki sävyltään käsky, mutta kirjoitusasultaan se oli kysymysmuotoinen: "MIKSI et oo päivittänyt blogiasi", vaikkakin huomautan tähän väliin, että kysymyslauseeseen kuuluu laittaa perään sitä varten kehitelty merkki, jota yleisesti kutsutaan kysymysmerkiksi (näyttää tältä:  ? ). Tämän huomautan vain ei-tenoreille, tenoreilla on etuoikeuksia myös kirjoitetun kielen suhteen, vaikka se olisikin heillä ala-arvoisen huonoa. Kysymysmerkin puuttumisesta huolimatta katson velvollisuudekseni vastata kysymysmuotoisena esitettyyn lausahdukseen. Tässä siis vastaus:

Ei mitään lisättävää.

(Jos tulkitset tässä viestissä ironisen, ehkä jopa vittuilevan sävyn, se ainoastaan todistaa, että et ole tenori.)